Muutaman sijaan monta – vaikuttamisen monet kasvot

Viime päivinä olen käynyt ystävien kesken hyviä keskusteluita vaikuttamisesta. Usein mietin, mitä tarkoitetaan, vai tarkoitetaanko mitään, kun sanotaan, että halutaan vaikuttaa. Silloinhan kai ilmaistaan toivetta jättää näkyvä jälki itsestä yhteiseen asiaan. Vaikuttamalla juuri minä pääsen osaksi jotakin yhteiskunnallista tapahtumaa tai kehitystä. Mutta tällöinhän vaikutetaan enimmäkseen omaan elämänpolkuun tai ainakin vaikuttamisen motivaatio on siinä. Omassa, ei yhteisessä. Yhteiskunnallinen vaikutus omasta vaikuttamisesta ja sen halusta jää kuin toissijaiseen osaan.

Minusta ajatus tässä tavallisessa ja kuntavaalien lähestyessä yleistyvässä ilmaisussa jää pahasti kesken – ei vaikuttaminen sellaisenaan ole arvokasta. Ei se voi olla minkään kauaskantoisen ja merkityksellisen tekemisen päämäärä. Ei sellaisenaan.

Silti tuntuu, että arvostamme ihmisiä, jotka ilmoituksensa mukaan haluavat vaikuttaa, piste. Luokittelemme ihmisiä ehkä alitajuisesti niihin, jotka ovat vaikuttajatyyppejä ja niihin, jotka eivät ole. Se onkin helppoa, jos emme tarkemmin ajattele, mihin ja miksi olisi tarkoitus vaikuttaa – ja olisiko vaikuttamisen tapoja ja tyylejä peräti useampia.

Olen usein löytänyt itseni siitä laarista, johon laitetaan ne ihmiset, joiden arvellaan haluavan vaikuttaa. En voi kieltää, etteikö näin joskus olisikin, mutta ihan vaikuttamisesta sellaisenaan en jaksa inspiroitua. Siis vallasta, mahdollisuudesta jättää omaa puumerkkiä milloin mihinkin.

Ihailen sellaisia vaikuttajia, jotka vaikuttavat omalla hyvällä ja muut huomioivalla tavallaan olla maailmassa. Sellaisia johtajia, ajattelijoita, yrityksiä ja vaikuttaja tarvitaan enemmän. Olemme aina täällä yhdessä, joten vain joidenkin intressiryhmien tarpeita palvelevia vaikuttajia enemmän tarvitaan niitä, jotka osaavat yhdellä kertaa nähdä muutaman sijaan monta. Monta ihmistä, monta tarvetta, monta näkökulmaa, monta tapaa.

Tuusulassa varavaltuutettuna, lautakuntalaisena ja Tuusulan puolesta ry:n hallituksen jäsenenä halusin aikanaan vaikuttaa ennen kaikkea avoimen demokratian toteutumiseen ja kulissipolitikoinnin vähenemiseen. Niin, ja kyläkoulujen säilymiseen. Jossain muuallakin voi olla vastaavia tarpeita; hyvä yhteisen johtamis- ja päätösilmapiirin luominen on mielestäni hyvin tärkeä vaikuttamisen tavoite yksittäisten kysymysten rinnalla. Huonossa ilmapiirissä tehdään huonoja päätöksiä.

Mitä ja millaista siis on hyvä vaikuttaminen? Minusta se on jotain sellaista, jonka päämäärät lähtevät ihmisen aidosta ytimestä, arvoista – sydämestä. Tällöin vaikuttaminen teonsanana ehkä hiukan kevenee, ja tärkeät päämäärät, joita halutaan edistää, ovat nähtävissä vaikuttajan arjessa, teoissa, valinnoissa, esimerkissä – tavasta olla ja puhua. Vaikuttamisen temppuvarastoa ja vaikuttamisrefleksiä ei oikeastaan enää tarvita, kun vaikuttaminen ei ole suoritus vaan olomuoto.

Me kaikki olemme vaikuttajia, esimerkkejä, johtajia. Mitä totuudellisemmin elämme ja puhumme; mitä vahvemmin kuulemme omaa sydäntämme ja toimimme sen mukaan, sitä todennäköisemmin vaikutamme pitkäkestoisesti ja muitakin kuin omaa hyväämme edistävällä tavalla.

Siksi omat arjen tarpeet ylittävät vaikuttamistehtävät on osattava valita oikein. Niitä ei koskaan voi valita siksi, että se on ulkoa annettu velvollisuus tai kunnia-asia. Tai vaikkapa urapolkua siivittävä seikka. Nämä tehtävät on valittavat sydämestä. Vain silloin voidaan ansaita luottamusta omalle tavalle vaikuttaa sekä niille asioille, joihin vaikutetaan.

Jos siis joku kertoo sinulle, että haluaa vaikuttaa, muista kysyä, miten, mihin ja miksi. Vasta näiden vastausten jälkeen vaikuttamisen yhteiskunnallinen painoarvo voidaan punnita. Ja voipa käydä niinkin, että äänekäs häviää hiljaiselle. Aidon vaikuttamisen voima ei kasva volume-nappulasta.

Mainokset