RAKKAUDEN JA PELON KIELI

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, että ihmiset toimivat pääosin kahdesta lähtökohdasta: rakkaudesta tai pelosta. Samoin ajattelen, että myös kommunikaation lähtökohtina ovat usein nämä kaksi tunnetta. Esimerkiksi niinkin arkipäiväinen asia kuin tottumus voi olla pelkoa kokeilla uutta – toisaalta se voi olla myös rakkautta tuttua kohtaan.

10329275_535332309910023_1316096332676814599_n

Uskon, että kaikki kielteinen viestintä, mitä harjoitamme tai vastaanotamme, on syntyisin pelosta. Pelkään, etten kuulu joukkoon tai minua eri arvosteta: siksi puolustaudun kuin varmuudeksi ja kun pelot alkavat korvata todellisuutta, luen kaiken ympärillä olevani väärinpäin. Näitä tilanteita tulee jatkuvasti itse kullekin ja viestiä vastaanottaessa on hyvä vetää henkeä ja muistaa, että tämä ei ollut minulle henkilökohtaisesti osoitettu moite. Sain vain viestin pelosta.

Mikä sitten voisi auttaa pelkoon, joka estää meitä kommunikoimasta rakentavasti? Uskon, että siihen auttaa avoimuus. Kun otetaan kaikki osalliset mukaan vuoropuheluun, ei synny käsityksiä vain joidenkin, ”muiden”, asioista. Asioista tulee kuin itsestään yhteisiä – vallankin, kun kaikki vuoropuhelussa mukana olevat tulevat aidosti kuulluiksi.

Usein avoimen kommunikaation kompastuskivenä saattaa olla hyvää tarkoittava ”säästäminen”: ei haluta ikään kuin vaivata kaikkia osapuolia. Ehkä ylikorostunut halu olla hyödyksi tai auttaa tuottaa tällaisia käsityksiä, jotka joskus myös pitävät paikkansakin. Kaikkien ei tarvitse olla esimerkiksi kaikissa valmistelevissa työvaiheissa ja keskusteluissa mukana; pääasia on, että kaikilla on käsitys siitä, ketkä keskustelevat ja mistä. Ja että lopulta kaikki osalliset pääsevät vaikuttamaan, eivätkä valmistellut mietinnöt tai esitykset ole kiveen hakattuja, vaan nimenomaan osallisten avoimen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon materiaalia.

Enemmän sielullisella tasolla tarkasteltuna pelon vastalääke tekemisessä ja viestinnässä voi olla niinkin ikiaikainen ja yksinkertainen asia kuin rakkaus. Kun saat kielteisen viestin, onko siihen hyvä vastata kielteisesti? Jos pattitilanne on tavoite, silloin ehkä, mutta vain harvalla taitaa aidosti olla tavoitteena tilanteiden tulehtuminen tai kärjistyminen. Silloin ehkä auttaa rakkaus, joka kuvastuu vaikkapa tahtona yrittää ymmärtää, mahdollisen suuttumuksenkin tai mielipahan läpi, mikä on ollut kielteisen viestin tausta. Kun oivaltaa, että kielteinen viesti ei tahdo satuttaa tai hajottaa, vaan pikemminkin se kertoo kuulematta ja näkemättä jäämisen pelosta, ollaan jo oikeammalla tiellä ja ratkaisut yhteisen hyvän tekemiseen hahmottuvat.

Jokaista viestiä lähetettäessä tai vastaanotettaessa voi tehdä konkreettisen valinnan: lukeako ja lähettääkö pelolla vai rakkaudella? Kuinka erilaisia lopputulemia saa, kun lähettää ja vastaanottaa viestejä pelosta tai toisaalta rakkaudesta käsin?

Egolle riita voi olla rakennusainetta, mutta sielun polttoaine on rakkaus. Siksi luulen, että kaiken viestinnän olisi oltava juuri sitä, minkä allekirjoitat sisimmässäsi. Muuten voi olla, ettet saa yöllä unta eikä se, mitä sanoit tänään, kestä päivänvaloa enää huomenna. Maailmassa, missä moni huomisen unohtava teko, ajatus tai sana on saanut tulevaisuuden horisontin utuiseksi, vain kestävillä valinnoilla on painoarvoa. Viestinnässäkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s