LEMPIBRÄNDINI ELÄMÄ

11138596_796388340436832_2349027791798252213_n 2

Tänä iltana sain oman itseni talvelta takaisin. Pyyhälsin pölyttyneellä pyörälläni pitkin peltomaisemaa ja ravistin pimeän vuodenajan irti. Olin kuin innoituksensa takaisin saanut lyöty taiteilija, jota Greg Kinnear esitti ikimuistoisesti Elämä on ihanaa -elokuvassa. Kohmeen kipsi lensi kaaressa.

Epäsopivat ja -muodikkaat housut kahisivat menneiden sesonkien lenkkareihin survottujen jalkojen polkiessa vauhtia. Kevätriemussani muutuin hurjaksi hikiseksi olennoksi, joka sieraimet höröllään aisti kevään konseptiin kuuluvia perinnetuoksuja, lähinnä mädän maan lemua. Siite- ja katupölyn kiristämässä naamassa oli lapsuuden pitkien pihapäivien ja polkuretkien tuntu. Eteenpäin mentiin kujakatin sitkeydellä takki auki ja tyyliseikoista välittämättä. Missähän on seuraava seikkailu, missä kaikki kaverit ovat?

Mietin, missä vaiheessa olenkaan antanut itseni alkaa miettiä hengittäviä ihokkaita ja muuta potaskaa. Ainoa oikea ulkoiluvaatehan on se, missä sielu saa lentää vapaana lintujen seassa, eikä mikään muistuta latistavista suorituksista, joilla arjen voi halutessaan täyttää ääriään myöten. Missä ihminen, talven ja lukemattomien muiden asioiden kangistama aikuinen, saa olla lapsi.

Olen isäni tytär ja isäni kulki aikoinaan ylväästi itse muotoilemissaan kengissä, koska koki niin olevan hyvä. Ehkä minäkin yllän joskus tuolle pelkäämättömälle henkiselle tasolle – päivä, jota toisaalta hiukan myös pelkään. Kuinka vapaaksi aionkaan itseni normien kahleista päästää, kun oikein vanhaksi ja välinpitämättömäksi äidyn?

Matkallani mietin ykskaks kaiken luovan sekasotkun keskellä myös erästä kaukaista työpäivää, milloin minun piti miettiä, mistä brändistä oikeasti pidän ja miksi. En keksinyt yhtäkään, en yhden yhtä. En sellaista, josta olisin keksinyt muuta sanottavaa, kuin että ihan kiva. Mikään brändi ei ole vienyt minulta jalkoja alta – ei mikään palvelu, tuote eikä palvelutuote.

Mutta elämä on – kuten taas tänään, kun se palautti omat epäsovinnaiset ja lapselliset tehdasasetukseni ja antoi hurmantunnun hillityn asiallisuuden tilalle. Elämä on selvästi ajatellut minua ja tuntee tarpeeni silloinkin, kun en itse jaksa niitä pohtia.

Lempibrändini on siis elämä; ilmainen ja monimuotoinen seikkailupaketti kaikenikäisille. Ainoa, mitä sen asennukseen tarvitaan on luottamus: jotkin episodit voivat olla vähän tylsempiä, mutta paljon hyvää on vielä niiden jälkeen luvassa. Jos et usko, mene luontoon. Siellä aito elämä on vielä nähtävissä ja kuultavissa. Etenkin näin kauniina keväisinä iltoina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s