TERVE LUOTTAMUS

1003067_563979440344391_230888886_n

On universaalisti tunnustettu tosiasia, että kaiken laadukkaan uutisjournalismin pohjalla on terve epäilys. Siltä ainakin on vaikuttanut.

Mistä syystä onkin hyvä, että olemme nyt helmikuussa 2015 ja voimme katsoa haikeina mutta helpottuneina teesiä, joka palveli vaihtelevalla menestyksellä meidän uutistenlukijoiden tarinoidennälkää niin kauan.

Tarinoistahan uutisissa on kyse, ei niinkään totuudesta, jota ei ehkä ole olemassakaan. Voisimmekin puhua tasapainosta, tasapainoisesta maailmankuvasta. Se voisi olla tämän päivän journalismin tehtävä siksi, että elämme turvallisuuden ja talouden kriisien näyttämöllä, ja median tehtävä voisi olla kauheuksista raportointia rakentavampi. Eteenpäin ja laveammin katsovampi.

Kaikuja tästä kuullaan jo: toimitukset kertovat halustaan kertoa hyvää ja tarjota ratkaisuja.

Silti terveen epäilyn kulttuuri ja sankarijournalismi istuvat sitkeässä. On uljasta, kun media aikaansaa kohun ja paljastaa totuuden – vai sittenkin tarinan?

Totuuden etsiminen on tärkeä tehtävä. Negatiivisen totuuden etsiminen ei kuitenkaan ole journalismin ainoa tehtävä. Ei median itsensä, ei lukijoiden eikä maailman tilanteen takia. Maailma palvelee mediaa, kun media palvelee aidosti sitä. Tekeekö se niin nyt?

Medioista harvoilla menee hyvin. Digiaikana uutissisältöjä on tarjolla kaikille (vapaissa maissa) ilmaiseksi. Isot pelaajat kuten Google vievät perinteisen median mainostulot.

Media ei mieti, ainakaan ääneen, miksi massat kertyvät sinne minne kertyvät. Miksi ne luottavat kaveriin ja bloggaajaan enemmän kuin toimittajaan. Jos ne miettisivät sitä, ne joutuisivat miettimään omia sisältöjään kokonaan uudelleen. Eikä vain teknisten palveluratkaisujen ja sisältömarkkinoinnin näkökulmasta vaan huomattavasti syvällisemmin: asenteen kannalta.

Median asenne saattaa olla median suurin ongelma. Asenne on liian usein jäytävän, pohjaanpalaneen kielteinen silloinkin, kun tehdään jotain hyvää.

Esimerkkinä vaikkapa kauppojen ruoan hintojen alentaminen. Joku media kirjoitti, että S-ryhmän uutisointi aiheesta oli vuoden markkinointiteko. On hyvä muistaa, että vuoden markkinointiteko siitä tuli sillä hetkellä, kun uutinen hurisi medioissa sukkana läpi.

Sitä paitsi ruoan hintojen alentaminen on hyvä juttu, siitäkin huolimatta, että vuosikausia olemme syöneet rappauksia ja kaupoilla ovat katteet kohdallaan. Rakentavamminkin voi kirjoittaa yrityksistä, joita huudetaan kestävän talouden rakennustalkoisiin mukaan.

Ehkä lapsenkasvatuksen logiikka voisi toimia tässä: hyvästä piirustuksesta kehutaan ja riitajupakasta nuhdellaan – mutta missään tapauksessa perheen olennaista osatekijää ei lytätä kokonaan ja kaikkialla. Sehän olisi narsistivanhemman käyttäytymistä.

Yritykset ovat yhteiskunnan, yhteisen perheemme, osa ja me kaikki tarvitsemme niitä. Siksi ne ansaitsevat rakentavamman kohtelun toimittajilta. Muutenhan voimme tulkita, että perinteinen media ei olekaan tärkeä portinvartija vaan narsistista valtaa käyttävä vanhempi, joka käyttää yrityksiä lähteenään tarinataloudessa.

Uutisen ostajana ehdotankin uutisjournalismin pohjaksi terveen epäilyn sijaan tervettä luottamusta. Terve luottamus ei sulje pois kykyä nähdä kulissien taakse silloin, kun siellä tapahtuu jotain, mikä ei ole kestävää. Terve luottamus on journalismin uusi päivitys ja se lähtee missiosta välittää tasapainoista maailmankuvaa ja antaa ihmisille eväitä rakentaa kestävämpää maailmaa.

Hyvästä kertomisesta on hyötyä. Hyvästä kertominen lähtee luottamuksesta ja kuuntelusta, joka mm. karsii virheitä sisällössä – joko tahattomasti tai tahallaan lisättyjä. Lisäksi se avaa portteja syvemmälle organisaatioihin, jotta niiden tuotantotapoja voi päästä tarkastelemaan läheltä. Lisäksi hyvästä kertominen antaa esimerkkiä ja inspiraatiota muillekin yrityksille, jotka ehkä vasta miettivät, mistä kestävyystyö on hyvä aloittaa ja miten. Nämä yritykset eivät ole pahantekijöitä tai tunareita, vaan vastuullisuuden vasta-alkajia. Suhtautumisen muutoksessa on paremman alkuvoimaa kertojille ja kuulijoille.

Uskon, että ihmiset ovat kyllästyneitä medioiden kielteisyyteen, koska vastaanotto tylylle asenteelle on rajallinen ja luottamus rakoilee liiasta yksiviivaisuudesta. Todellisuus on aina rosoinen. Se on sitä maailmassa, missä mikään ei ole täydellistä eikä ehkä pidäkään. Myös hyvissä yrityksissä ja ihmisissä on rosoja, ne kuuluvat reaalimaailmaan ja niistä pitää uskaltaa pukahtaa, sillä kukaan ei usko kerskujaan.

Media kerskuu karttakepillä, jolla se napauttaa sormille niitäkin, jotka totta vieköön eivät sitä ansaitse. Se on suorastaan nolostuttavan heikkoa osaamista. Kaikki me tiedämme, että media on asenteineen ja virheineen epätäydellinen mutta tuntuu, että media itse ei pysty siihen vastuullisuuteen, mistä se vaatii päitä vadille muilta.

Media voisikin lisätä omaa uskottavuus- ja kiinnostavuusrosoaan kertomalla omista virheistään. Lisäksi se voisi kertoa uutisissa, ei vain kolumneissa, hyvistä yrityksistä ja niiden hyvistä teoista. Siihen päästään, kun terve epäilys korvataan terveellä luottamuksella. Näin ainakin toivon, sillä maailma on epäkohtiaan moninaisempi paikka. Luen uutiseni vaikka roiskeläpästä, jos jostain saan luotettavaa, tasapainoista tietoa yhteisestä yhteisöstämme.

Lopuksi on reilua sanoa, että me kaikki vuoropuhelua käyvät, niin viestin lähettäjät kuin vastaanottajat, voisimme ehkä useamminkin miettiä, mikä on isossa kuvassa tärkeää juuri nyt, ja katsella korkeammalta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s