Mietin Facebookin kuohuttavaa uutta ilmoitusta siitä, kuinka kaikki oikeudet kaikkiin siellä julkaisemiimme sisältöihin katoavat ikiajoiksi. Liekö meillä sielukaan enää jäljellä ensi vuonna? Protestoimme, kirjoitamme seinillemme tekstejä, jotka kieltävät Facebookin riiston – samalla tietäen, että se ei auta.
Sen pitäisi auttaa, koska Facebook väittää kuuntelevansa meitä ja jos se ei tätä protestia kuuntele, niin se on epäreilu! Oikeasti on. Ja hiukan, sanotaan nyt suoraan, kädetönkin. Lakitekstiä vilisevän ilmoituksen jakeleminen ei kommunikoi rakkautta omassa piirissä, mitä ilman Facebookikaan ei voi olla ja mitä ilman piiriä ei aidosti ole. Paljon olisi luottamusviestinnällä tehtävää Facebookin omassa viestinnässä – piiri on nyt aika seljällään ihmetyksestä eikä luottamusta lain. Näen parannettavan paikan.
Mutta vaikka Facebook ei kuuntele protestiamme, se kuuntelee kuitenkin. Se toimittaa sanomisistamme tislattavaa tietoa yrityksille, jotka mainostavat täällä ja trimmaa valmiuksiaan palvella yrityksiä tässä kuuntelussa, tiedon keruussa, entistäkin tehokkaammin. Siinä sen ansaintalogiikka.
Vaikka tämä tuntuu nihkeältä, siinä on myös Facebookin käyttäjien suuri mahdollisuus. Me täällä Suomessa tarvitsemme toimivan valtion ja kaikki me tarvitsemme toimivan planeetan. Puhutaan siis arvoista käsin: siitä puhe, mistä puute. Yritykset haluavat myydä, sitä mitä ihmiset haluavat ostaa ja siinä mielessä voimme kaikki olla maailmanmuuttotalkoissa mukana. Tilataan kestävää, ostetaan kestävää, myydään kestävää. Luodaan hyvää ilmapiiriä; vaaditaan hoo2hoota eli sitä ihmisen kohtaamista kaikessa – ei anneta perusasioiden unohtua.
Jaloilla äänestäminen ei taida onnistua, koska olemme kuitenkin kaikki täällä. Facebook käyttää meitä, mutta me voimme käyttää Facebookia takaisin! Kun viestimme visioista siitä, millaisia innovaatiota teknologiayritysten pitäisi tuottaa, ehkä jonain päivänä joku hoksaa, että tarvitsemme teknologiaa, millä voidaan ottaa tuhkapilvi talteen, jotta kuivat erämaat saadaan elvytettyä. Silloin se, mikä vaikuttaa katastrofilta (tulivuoren purkaus) voi, sekin, olla mahdollisuus. Kriisi on aina mahdollisuus, niin tämäkin.
Voi tuntua, että Facebook näyttää meille ovea mutta se näyttää meille tietä. Kuljetaan sitä siis. Ei kuitenkaan hiljaisina lampaina vaan rohkeina tiikereinä ääntämme käyttäen ja tarvittaessa hampaamme näyttäen.
Maailma pelastuu, kun se on hyvää bisnestä. Tehdään siitä sitä! Toistan itseäni sanoessani, että Risto Isomäen pitäisi olla Facebookissa.
Luottamus 